perjantai 8. heinäkuuta 2011

Kuvakirja

Kirja on suuri ilo. Usein se vaan on luettu liian nopeasti ja heti pitää saada uusi kirja. Miten ratkaista ongelma kun varaa ei uusia kirjoja ole ostaa joka päivä ja kirjastoon on liian pitkä matka?
Tehdään sellainen kirja joka on uusi - joka kerta. Tarinan päättää lukija.

Lehdet ovat kiinnostaneet Eleaa jo pidemmän aikaa. Tänään käsittelyyn joutui Viherpiha.


 Tarvitaan kuvia.

 Ja kankaita.



Ja muovitaskuja.

Yhdistellään ompelukoneen avulla, laitetaan sisään vanua. Kuvat laitetaan muovitaskuihin.

Sitten voidaan aloittaa.



 Olipa kerran kaksi tyttöä: Punainen Rusetti ja Vihreä Rusetti. He olivat siskokset, kuten sukunimestä voi jo päätellä. Eräänä päivänä he kävelivät niitylle. Siellä he ottivat kilpailun siitä, kumpi löytää enemmän oman värisiä kukkia.

 Ensin hihkaisi Punainen Rusetti: "Katso, tuossa lupiinissa on minun väriäni!". "Niin onkin", huokaisi Vihreä Rusetti.

 Sitten he näkivät pioneja. "Ihanaa, nämäkin ovat minun värisiäni!", hymyili Punainen Rusetti. "Niin taitavat olla", huokaisi Vihreä Rusetti.

 "No tuossa ei ole kumpaakaan, ohitse siis!", totesivat tytöt yhdestä suusta.

Ruusupensaan kohdalla Punainen huokaisi ihastuksesta. "Punaisia kukkia, ihan minun värisiäni!". "Harmillista", murahti Vihreä. Ei yhtään minun väristäni", hän jatkoi.

Vihreä näytti nyt aivan apealta. Punaiselle tuli paha mieli. Niinpä hän sanoi: "Jokaisessa kukassa on aina vähän vihreää. Siksi meidän täytyy julistaa tasapeli. Punainen ilostui ja tytöt jatkoivat matkaansa hymyillen. Sen pituinen se.



Ja mikä parasta - tässä kirjassa on luettavaa jokaiselle päivälle. Kuvataskuihin voi myös laittaa esim. perheenjäsenten kuvat ja katsoa niitä yhdessä. Kiitos tästä vinkistä ystävälleni A:lle.

1 kommentti: